YHTEYS | Maarit Jantunen | Oivalluttaja

Etusivu
VALMENNUS
TARINANI
OTA YHTEYTTÄ

OTA YHTEYTTÄ

MAARIT JANTUNEN
Helsinki
maarit@cocomind.fi
p. 040 583 0939

Yritys:
Cocomind | y-tunnus: 2055175-8
Osoitetiedot pyydettäessä.

Pettymyksen tunne rinnastuu epäonnistumiseen samo

Pettymyksen tunne rinnastuu epäonnistumiseen samoin kuin häpeä syyllisyyteen. Pettymys on yksi elämäni tunteista. Niin kuin häpeäkin. Ne molemmat pureutuvat vahvasti sisimpään ja syövyttävät omanarvontunnetta ja itsevarmuutta.
.
Epäonnistuminen tarkoittaa sitä, että oppii. Pettyminen, että ei saa edes mahdollisuutta yrittää uudestaan. Se liittyy korkealle asetettuihin odotuksiin ja tavoitteisiin, joita ei välttämättä koskaan edes lausuta ääneen. Silloin ei tiedä, mitä oikein on tavoittelemassa. Eikä sitä, milloin pettymyksen määräaika täyttyy.
.
Pettymys - sekä itse koettuna, kun omat odotukset ovat olleet korkealla että itseen kohdistettuna - on ollut matkassa niin paljon, että nykyisin jo pelkään tuota tunnetta. Niin kuin pelkään häpeääkin. Käsittelemättöminä ja tunnistamattomina molempien tunteiden pelot naulitsevat paikoilleen. Ei tee mieli kokeilla mitään, ottaa askeltakaan, tempoa yhtään ovea. Niiden myötä alkaa vähätellä itseä ja taitojaan. Nöyrtymään silloinkin kuin ei tarvitsisi. Pienentämään itseä. Tekemään vasta sitten, kun on valmis. Jotta ei vaan luo liikaa odotuksia. Eikä tuota pettymystä. Jotta ei saata itseään tilanteisiin, joissa joutuu häpeämään.
.
Pettymisen kuten häpeänkin taustalta löytyy usein toistuva kuvio, mekanismi. Sen tunnistaessaan on mahdollista toimia toisin. Sanoa oikealla hetkellä ei. Ilman, että kaikkeen tarvitsee sanoa ei.
.
Kuulen usein, että olen perfektionisti. Kaikkea muuta. Olen vain sellaiseksi oppinut. Ylittämään itseäni ja taitojani. Jo pienestä pitäen. Ennakoimaan ja täyttämään odotuksia. Näkemään kaikki tulokulmat, tilkitsemään reiät. Jotta ei tulisi sanomista. Jotta en aiheuttaisi pettymystä. Jotta en siksi joutuisi itse häpeämään. Siinä samalla oppii myös kasvattamaan omia odotuksiaan. Liiaksikin asti. Niin, että joutuu pettymään.
.
Pettymys ja häpeä koetaan suhteessa toisiin. Ne muistuttavat sosiaalisuudestamme. Siitä, että ilman toisia emme olisi mitään emmekä saavuttaisi mitään. Siksi ne eivät ratkea sillä, että päättää olla välittämättä, mitä toiset ihmiset ajattelee ja odottaa. Koska me vain välitämme. Enemmänkin ne pienenevät tunnistamalla, tiedostamalla ja kohtaamalla.
.
Puhumalla. 💕

Yksi suurimmista oivalluksistani uupumuksista ja m

Yksi suurimmista oivalluksistani uupumuksista ja masennuksesta toipumisen tiellä tapahtui viime kesänä. Luin silloin paljon onnellisuudesta tieteen näkökulmasta. Ymmärsin, että voin valita. Että yritänkö koko elämäni vain reagoida ikäviin tunteisiin ja käsitellä niitä. Elää elämääni niin, etten altistuisi asioille, jotka saattavat laukaista ikävien, vaikeiden, jopa ahdistavien tunteiden kierteen.
.
Vai suuntaisinko energiani asioihin, jotka tuottavat minulle hyvää? Kultivoisinko asioita, jotka tuottavat onnea ja ilon tunteita? Hakeutuisinko aktiivisesti sellaisten asioiden äärelle, joiden tiedän inspiroivan ja innostavan?
.
Pyrkisinkö siis elämässäni poistamaan ja välttämään vai lisäämään ja kasvattamaan?
.
Ikäviä tunteita ei elämässä voi välttää. Eikä niin ole tarkoituskaan. Niillä on tärkeä viesti ja tehtävä. Mutta voiko olla niin, että kun keskittyy hyvää tuottaviin asioihin - iloon, onneen, mielenrauhaan - ne ikävät tunteet, joilla ei ehkä ole niin väliä, vähitellen hiljenevät? Ne, jotka huusivat huomiota se itsensä vuoksi, pysyäkseen vahvoina mielessä. Pysyäkseen elossa ilman suurempaa tarkoitusta.
.
Kyse ei ole tunteiden pakenemisesta vaan energian ja huomion suuntaamisesta. Silloin voi myös itse päättää, milloin ja miten ikäviä tunteita käsittelee.
.
Minulle yksi tuollainen hyvää tuottava asia on kauneus ympärillämme. Sen äärelle pysähdyn usein. Ja sen lisäämiseen haluan energiaani käyttää. Silloinkin, kun sitä on vähän. Ja varsinkin silloin. Se ei ole lääke, se on polttoaine, joka lisääntyy, kun sitä käyttää. 💕

Olen koko aikuiselämäni yrittänyt löytää oma

Olen koko aikuiselämäni yrittänyt löytää oman tarkoitukseni. Sen jonkin, joka vain määrittäisi kaiken, näyttäisi suunnan. Tekisi kaikesta (muka) helpon. Mutta joutunut huomaamaan, että moni omalta tuntunut juttu onkin vähän ajan päästä jumittanut. Tilan olen tulkinnut niin, että vieläkään ei ole se oma juttu löytynyt.
.
Etsinnän ja kokeilujen myötä minusta on tosin tullut niin multipassionate ja -purpose yrittäjä kuin olen.
.
Tutustuin jokin aika sitten pitkäjänteisyyttä ja intohimoa (=Grit) tutkineen Angela Duckworthin erotteluun siitä, miten elämäntehtävä/tarkoitus syventyy. Hän erottaa kolme vaihetta:
1. Löytäminen, jota helpottaa mm. sen pohtiminen, mistä itse todella välittää ja miten mieluiten käyttää aikaansa.
2. Kehittäminen eli ajanvietto ko. asian parissa, jotta huomaa miten se kehittyy.
3. Syventäminen eli nyansseista nauttiminen ja intohimon kehittäminen mestarilliselle tasolle.
.
Oivalsin, että olen aina luovuttanut ennen kuin olen siirtynyt syventämisen vaiheeseen. Ja niin käy kuulema usein. Varsinkin jos on perso aloittamiselle ja muutokselle, kuten minä. Ja jos kehittämisvaiheen aikana ei bisnes ole vielä ottanut tulta alleen.
.
Kuin vasta syventämisvaiheessa kysyttäisiin, onko asia todella oma intohimo. Ja kuin tuohon kysymykseen voisi vasta yksityiskohdista nauttiessa vastata.
.
Elämä kysyy usein pitkäjänteisyyttä ja malttia. Ja myös sitä, että ei ensimmäisen eikä vielä toisenkaan vastoinkäymisen jälkeen luovuta. Niiden tulkitseminen kasvun ja oppimisen hetkinä auttaa jatkamaan. Kuin ne olisi tullut annettuina, jotta syventyminen voisi tapahtua.
.
#grit #intohimo #passion #purpose #tarkoitus #merkityksellisyys #elämäntarkoitus #angeladuckworth #opiskelu #itsetuntemus #oppiminen #oivallus #mieli #mielentaidot #sisu #sinnikkyys #tunteet #tunnetaidot #hyväelämä #yrittäjyys #multipassionate #multipurpose

Pyöreän pöydän äärelle mahtuu monta näkemys

Pyöreän pöydän äärelle mahtuu monta näkemystä, elämäntapaa, selitysjärjestelmää ja arvomaailmaa. Ja se voi olla se piirre, joka meidät ihmiset pelastaa.
.
Aikoinaan toisen uupumuksen jälkeen minulle pian selvisi, että paluuta oravanpyörään ei ole ja elämäni menisi kokonaan uusiksi. Minusta ei tulisi johtajaa jos lainkaan kykenen työelämässä toimimaan.
.
Hyppäsin kylmiltäni yhden intohimoni ja unelmani, muodin, pariin ja aloin lukea henkisen kasvun kirjallisuutta. Sellaiset termit kuin rakastava armollisuus, itsemyötätunto, omannäköinen elämä ja intuitio olivat pohdintojeni keskiössä. Samalla kun yritin selvittää, kuka olin ja mitä halusin.
.
Kuljin usein kaduilla ja mietin, ovatko kaikki muut ihmiset jo ymmärtäneet nämä asiat. Olenko ainoa, jolle ei ole kerrottu? Havaitsin, että kuin maailmassa olisi kaksi tasoa - tai kaksi maailmaa. Se ”normaalimaailma”, jossa käydään töissä, matkustetaan ja valitetaan mennessä. Ja sitten oli henkisen kasvun, itsetuntemuksen, hitaamman elämän maailma, jossa elämää järjestettiin syvien arvojen mukaisesti. Jälkimmäisessä tunsin silloin olevani melko yksin.
.
Sittemmin olen nähnyt tämän jakolinjan vain vahvistuvan. Eikä se ole ainoa jakolinja maailmassa. Yhden jakolinjan kärjistymisen seurauksia juuri nyt todistamme maailmassa. Se, kuinka paljon me joudumme vastaavaa vielä kokemaan, on täysin meistä ihmisistä kiinni. Kuulemmeko? Ymmärrämmekö? Voimmeko tulla vastaan?
.
Olen usein itseltäni kysynyt, miten yhdistää henkinen kasvu ja liikemaailma? Miten viedä hitaammasta, arvoihin pohjautuvasta maailmasta työkaluja jaksamiseen ja itsensä kehittämiseen liikemaailman pyörteisiin. Miten puolestaan sieltä poimia työkaluja ja näkemyksiä itselle, jotta oman yrityksen kanssa olisi helpompi olla?
.
Huomaan nykyään kavahtavani myös omaa ajatustani, että pitäisi valita. Tunnetta, että olisin muka luopio, jos nyt menisin takaisin oravanpyörään. Ajatusta siitä, että voi olla vain joko tai. Entäs sekä-että ja kaikki siltä väliltä?
.
Huomaan haluavani omalla toiminnallani enemmän yhdistää ja rakentaa siltoja kuin vahvistaa jakolinjoja. Tiedän sen olevan vaikeaa, mutta tietoisuus on hyvä alku.
.
Entä sinä?

Mitä enemmän mielen, tunteiden ja käytöksen, p

Mitä enemmän mielen, tunteiden ja käytöksen, psykologian ja sosiaalipsykologian saloihin paneudun, sitä enemmän ihmettelen, miksi me niin vähän hyödynnämme sitä tietoa, mitä on. Päätöksenteossa, johtamisessa, politiikassa, asioiden ymmärtämisessä. Monella tapaa kyse ei enää ole vain asioiden ja ilmiöiden johtamisesta - sen me osaamme - vaan ihmisten moninaisten mielten, tunteiden ja selitysjärjestelmien johtamisesta.
.
Monella aikamme ikävältä tuntuva, repivä ja vastakkainasettelua luova ilmiö saa selityksensä psykologiasta. Miksi niin moni kokee tarvitsevansa vahvaa, jopa autoritääristä johtajaa itseään johdattamaan? Miksi moni keskustelu kärjistyy nopeasti me ja ne muut -jakolinjoihin? Miksi emme jaa aina samaa moraalikäsitystä edes läheisten kanssa? En sano, että siksi ne pitäisi sellaisenaan hyväksyä ja alkaa vain elämään sen mukaan. Enemmänkin tuon käytöksen lajityypillisen piirteen tiedostamisen pitäisi olla kaikkien toimenpiteiden taustalla. Mieli on muokattavissa. Myös alitajunta on muokattavissa, vaikka se usein laittaakin kampoihin. Yllättäen vanhan kaavan mukaisilla reaktioilla silloin, kun sitä vähiten odottaa. Mutta se ei tapahdu räyhäämällä, syyttämällä tai toista idiootiksi kutsumalla. Eikä käskemällä. Enemmänkin ymmärtämällä, toisen positiivista aietta huomioimalla ja yhdistäviä tekijöitä etsimällä. Ja oman mielen, tunteiden ja alitajunnan sopukoihin tutustumalla.
.
Kuulun siihen sukupolveen, joka on opetettu peittämään ja piilottamaan tunteitaan. Se ei ole mahdollista - tiedän nyt - ja on jopa vahingollista. Sitä taustaa vasten ei syitä uupumusilmiöön tarvitse hakea kaukaa. Ja miten me voisimme opettaa lapsillemme tunnetyöskentelyä, jos itse emme ole saaneet siihen työkaluja? Muuten kuin kohtaamalla - usein kriisin kautta - tunteiden merkityksen ja opettelemalla niiden kanssa eloa kantapään kautta.
.
Tunteet vaikuttavat päätöksentekoon vaikka kuinka haluaisi olla rationaalinen. Sen havainnoiminen, millaisista asioista triggeröityy, voi opettaa itsestä enemmän kuin mikään. Pysähtyä ja pohtia, mikä hetkessä sai tunteen heräämään, mitä se tahtoo viestittää ja mitä se kertoo sisimmästä.

Facebook Instagram LinkedIn

© Maarit Jantunen | Cocomind, 2020

Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttäjäkokemuksen parantamiseksi. Lue lisää tietosuojakäytänteistä. TietosuojaOk