Blogikirjoitus Valmennus

Valmennusta vai terapiaa?

Valmennusta vai terapiaa? Millaisissa elämän hetkissä ja tilanteissa valmennuksesta voisi olla apua?

”Milloin ja missä tilanteissa mun pitäisi hakeutua valmennukseen?” Se on yleisin kysymys, jonka kuulen kertoessani, mitä teen. ”Miten se poikkeaa terapiasta?” kysely jatkuu. ”Tarvitsenko valmennusta vai terapiaa?” pohtii moni.

(Käytän tässä yhteydessä termiä valmennus, mutta ajatteluni laajentuu kattamaan myös coachingin.)

Meitä valmentajia on paljon, monenlaisia. Vähän eri näkökulmista asioita lähestyviä. Itse näen meille hyvinkin merkittävän roolin hyvinvoinnin luonnissa ja ylläpidossa. Jos liike-elämää ei huomioida, olemme kansan keskuudessa kuitenkin vielä melko käyttämätön, jopa tuntematon voimavara, joka voisi auttaa yleisen hyvinvoinnin kohentamisessa.

Kyllä, kuka tahansa hyötyisi tietyissä tilanteissa valmennuksesta!

Valmentaja ei kysy diagnooseja eikä neuvo

Käytetystä viitekehyksestä riippuen valmennuksella on erilaisia terapeuttisia vaikutuksia. Kaikella ajatuksia jäsentävällä keskustelulla on. Tapahtuu se sitten ystävien tai ammattilaisen kanssa. Itse käytän ratkaisukeskeistä lähestymistapaa apunani ja täydennän sitä tarvittaessa kaikenlaisilla matkan varrella mukaan tarttuneilla työkaluilla. Tärkeintä on, että asiakkaani saa apua sen muutostoiveen toteuttamisessa, joka hänet on luokseni tuonut.

Olen saanut lähes saman koulutuksen kuin ratkaisukeskeiset lyhytterapeutit. Merkittävin ero välillämme on, että valmentajana en puhu diagnooseista. En diagnosoi. En myöskään odota, että asiakkaallani on jokin diagnoosi, jota hän on tullut parantamaan. Hän tulee luokseni ihmisenä, joka on kohdannut elämässään haasteita. Niin kuin me kaikki joskus koemme. Tämä tekee valmennuksesta matalan kynnyksen avun. Luoksemme voi tulla myös vain siksi, että haluaa puhua.

Konsulttiin tai sparraajaan nähden en myöskään neuvo. Asiakkaan niin pyytäessä saatan kertoa näkemykseni, mutta senkin teen kysyen ja kehoittaen pohtimaan jotain näkökulmaa. Vaikka kuulisi toisen elämästä sen kaikki yksityiskohdat, kukaan ulkopuolinen ei koskaan voi tietää, mikä lopulta auttaa ja mistä ratkaisun avaimet löytyvät. Siksi voin vain esittää kysymyksiä, herätellä näkökulmia, auttaa jäsentelemään ajatuksia. Ja lopulta se myös riittää. Olemme sitoutuneempia tekemiimme ratkaisuihin silloin, kun teemme ne itse. Oivalluksen ilo vahvistaa onnistumisen uskoa. Ja se on motivaation ja onnistumisen kannalta merkittävä tekijä.

Aikainen apu ehkäisee negatiivisia kierteitä

Itse suosittelen, että hakisimme ajoissa jäsentelyapua esim. ahdistavissa päätöksenteoissa tai kuormittavissa elämäntilanteissa. Jo ennen kuin ne ehtivät kehittyä diagnosoitaviksi oireistoiksi. Työupumus on tästä hyvä esimerkki. Se harvoin tulee lopulta yllättäen, eikä kehity äkkinäisesti. Usein mielessä on pyörinyt jo pitkään, että tarvitsisi muutosta. Moni asia ei vain harmita vaan v****taa. Töihin ei haluaisi lähteä. Ahdistaa. Pohdinnat siitä, miten eri tilanteista selviää, vievät ison osan vapaa-ajastakin. Jollei työt ole jo peittäneet sitä alleen.

Tällaisiin tilanteisiin valmennuksesta olisi apua jo varhaisessa vaiheessa. Silloin ne eivät ehdi kehittyä negatiivisiksi oravanpyöriksi. Valmennukseen hakeutumiseen tarvitaan lopulta vain itselle salliva suhtautuminen siihen, että aina ei tarvitse selviytyä yksin. Ja ettei mikään mieltä painava ajatus ole liian mitäänsanomaton, jotta sen pureskeluun ei voisi pyytää toisen apua.

Hyvinvoinnin ylläpitoa ja edistämistä

Valmentajan luo tullaan siis usein ihmisenä, jolla on tällä hetkellä vaikeuksia löytää ratkaisuja. Niitä tilanteita on meillä kaikilla. Kyse on mielen tasapainon eli todellisesta mielen ja siten myös muun hyvinvoinnin ylläpidosta. Ei niinkään korjaustoimenpiteistä, vasta kun jokin on jo rikki. Valmennukseen voi myös tulla, vaikka elämä olisi juuri nyt mallillaan. Jotta se olisi sitä myös jatkossa. Keskustelun keskellä oppii erilaisia työkaluja, joita jatkossa voi hyödyntää, kun löytää itsensä vaikeista tilanteista

Sillä elämä tuo niitä meille eteen. Niistä emme millään pääse eroon. Riippumatta siitä, onko valintamme valmennus vai terapia. Edes me valmentajat ja terapeutit emme ole itse niiltä turvassa. Ongelmia, vaikeuksia, epäoikeudenmukaisuutta, huonoa käytöstä, epäreiluutta, negatiivisia tilanteita ja tunteita. Itse voimme päättää, miten niiden edessä toimimme. Kieltäen ja kaartaen vai hyväksyen ja kohdaten.

Kohdatut ja ratkaistut tilanteet eivät jää mieleen kummittelemaan. Sen sijaan ne toimivat voimavaroina. Tilanteina, joissa on voinut oppia itsestä ja elämästä. Joissa on kehittynyt jälleen paremmaksi versioksi itsestään ja siinä samalla on edistänyt omaa elämäänsä. Tilanteiden ja tunteiden kohtaaminen vaatii rohkeutta, joka puolestaan kysyy uskallusta olla haavoittuva. Siksi niiden pohtiminen tarvitsee ympärilleen myötätuntoista, turvallista ja kannustavaa ilmapiiriä. Sellaisen valmentaja voi tarjota.

Valmennuksissa luodaan muutosta

Valmennuksieni kantava ajatus on kysymys siitä, minkä toivoisit olevan toisin. Toisin sanoen kysymme, mitä toivoisit kuormittavien tilanteiden ja ongelmien sijaan. Siksi kyse on aina myös muutosvalmennuksesta. Tavoitteena on hallita itse kaipaamaansa tai tarvitsemaansa muutosta sen sijaan, että antaa ulkoisen maailman vain muuttua ja myllätä elämäämme. Kyseinen muutos voi olla hyvinkin konkreettinen, joka ulottuu myös elämän ulkoisesti näkyviin elementteihin. Mutta se voi myös tapahtua vain ajattelun tai tunteiden tasolla: suhtautuminen, näkökulma johonkin muuttuu, jonka myötä kyseinen tilanne tulee itselle helpommaksi hallita. Samalla tunne sisimmässä helpottuu.

Tavoitteena merkityksellinen, hyvältä tuntuva elämä

Valmentajat kannattelevat myös muutosprosesseja, jotka lähtevät liikkeelle halusta saavuttaa jokin tavoite, toteuttaa unelma. Silloin valmentajan rooli on auttaa selkeyttämään toivottua muutosta ja tunnistamaan niitä voimavaroja, joita asiakkaalla jo on. Tukea ja kannustaa häntä askeleiden ottamisessa. Vahvistaa hänen uskoaan onnistumiseen silloin, kun hidasteita ilmenee. Kyse voi olla mistä tahansa muutostoiveesta, joka asiakkaalla on: valmentaja on prosessissa mukana muutoksen, ajattelun ja suhtautumisen ammattilaisena, ei välttämättä kyseisen aiheen asiantuntijana.

Käytännössä nämä prosessit eivät eroa lainkaan niistä, joissa asiakas on tullut valmentajan luo ongelmat mielessään. Oli lähtötilanne mikä tahansa, tavoitteena aina on, että tulevaisuudessa asiakas voisi paremmin ja hänen elämänsä olisi sellaista, joka huokuu merkityksellisyyttä ja onnellisuutta. Joskus jo yhdellä tapaamiskerralla saadaan merkittäviä edistysaskeleita otettua niin, että asiakkaan elämää haastaneet esteet poistuvat ja voimavarat vahvistuvat.

Esimerkkejä valmennuksen lähtötilanteista

Millaisten kysymysten ja tilanteiden äärellä valmennuksesta olisi apua?

  • Oma elämä ahdistaa, mutta muutoksia on vaikea tehdä. Ei oikein tiedä, mitä muuttaa. Eikä tiedä, mitä oikein haluaa. Tietää vain, että nykyelämä ei tuota tyydytystä: ei ole onnellinen. Millaisia muutoksia tarvitaan, jotta hyvä fiilis ja elämän ilo palaa? Jotta elämä tuntuu merkitykselliseltä ja hyvältä, tasapainoiselta?
  • Pohdinnat valinnoista työelämässä: vaihtaako työtä vai jäädä, ryhtyisinkö yrittäjäksi, kouluttautuisinko lisää, mitä työelämässäni tavoittelisin?
  • Työpaikalla, harrastuksissa, ystäväpiirissä on ikäviä tilanteita, vaikeita sosiaalisia suhteita, kuormittavia toimintatapoja, jotka vaikuttavat motivaatioon ja mielen hyvinvointiin. Miten pääsen niistä eteenpäin?
  • Kuka minä oikein olen? Niin monessa kohtaamme tämän kysymyksen – cv:tä kirjoittaessa, treffi-ilmoituksia laatiessa, henkilökuvausta kirjoittaessa, kysyttäessä mitä elämältä haluan… Mutta tiedänkö, kuka olen?
  • Haluaisin ajatella toisin, käyttäytyä toisin. Nukua paremmin, syödä terveellisesti, liikkua riittävästi, kohdella itseäni ja muita lempeästi, olla myötätuntoisempi, tunnistaa ja ylläpitää rajojani, opetella suhtautumaan toisin…

Miten voisin olla avuksi?

You Might Also Like

No Comments

    Leave a Reply