Blogikirjoitus Valmennus

UUPUMUS ON KOKO TYÖELÄMÄN ONGELMA

Voihan uupumus. On lohdullista, että nyt siitä viimein puhutaan. Lähes jokaisessa mediassa ja somen postauksessa. Mutta niin myöhään. Itsekseni toivon, että kaikkien julkaistujen tilastojen myötä jokaisessa yrityksessä aiheeseen viimein herättäisiin ja se otettaisiin tosissaan. Se nimittäin muuttaa maailmaa. Uupumus. Yksi uhri kerrallaan.

Neljä burnoutia kokeneena tiedän asiasta jotain. Ei, en ole tyhmä. Ne kaikki ovat johtuneet eri tekijöistä. Taustalla toki on ollut yhteisiä nimittäjiä: halu voittaa riittämättömyyden pelko ja tulla hyväksytyksi tekemällä ja yrittämällä liikaa. Koska olen alusta asti ollut aiheesta avoin, olen myös saanut kuulla lukuisia tarinoita uupumuksen taustalla. Ne kaikki vahvistavat omaa näkemystäni siitä, mistä ilmiössä oikein on kyse ja miten sitä olisi voitu ehkäistä – ja miten nyt tilannetta voitaisiin muuttaa.

Vika on sekä yksilössä että organisaatiossa

Muutos alkaa siitä, että asia tiedostetaan ja hyväksytään. Sen jälkeen on tekojen aika. Usein uupumuksesta puhuttaessa syytetään joko itse henkilöä ja hänen ominaisuuksiaan: tunnollisuutta, kiltteyttä, työnarkomaniaa, kyvyttömyyttä ylläpitää omia rajojaan, levon puutetta yms. Tai sitten syyttävä sormi kohdistetaan työpaikan kulttuuriin ja erityisesti esimiehiin ja johtajiin (jotka eivät itsekään ole uupumukselta turvassa). Käytännössä uupumus johtuu yhteispelistä, jonka jälkilöylyissä yksilön täytyy käydä läpi oma muutosprosessinsa sen lisäksi, että johtamisen tapaa ja työskentelykulttuuria täytyy tarkistaa.

Joskus uupumus on laitettu alulle jo rekrytointivaiheessa, kun on otettu väärä henkilö vääriin tehtäviin. Tai sitten itse on valinnut väärät tehtävät väärässä organisaatiossa. Molemmat tilanteet hyötyisivät vahvasta itsetuntemuksesta. Orgaanisaatio omastaan. Asia, josta tulee myöhemmin pelastusköysi, kun uupumus on jo tosiasia. Siis liian myöhään.

Oikeat ihmiset oikeissa tehtävissä

Oma teesini on hyvin yksinkertainen: ”Oikeat ihmiset tekemässä oikeita asioita oikealla tavalla.” Joskus se tarkoittaa sitä, että organisaation parasta työntekijä autetaan hakeutumaan toisiin tehtäviin henkilökohtaisen hyvinvointinsa tähden. Toisinaan taas, että osaamiseltaan paras henkilö jätetään valitsematta tehtävään, koska tiimin hengen ja luovuuden kannalta joku toinen sopii siihen paremmin. Ja yhdessä he todennäköisimmin kasvavat enemmän kuin tehtäviensä tasalle.

Tähän liittyy yksi merkityksellinen tosiasia: me kaikki emme tee hyvää tulosta kaikkien kanssa, vaikka kuinka olisimme hyviä tyyppejä ja tulisimme kaikkien kanssa toimeen. Toisin sanoen, on jaksamisen kannalta tärkeää voida työskennellä sellaisten ihmisten kanssa, jotka vahvistavat omaa osaamista, täydentävät näkökulmia, inspiroivat kohti uutta ja joiden kanssa kuljetaan luonnostaan samaan suuntaan.

Kuka tahansa voi uupua ja eri syistä

Kukaan ei ole turvassa uupumukselta. Ei kevyttä 8-16 päivää tekevä, päivittäin joogassa ravaava asiantuntija, punttia nostava metallimies eikä monessa liemessä jo keitetty johtaja. Alisuoriutuminen ja tylsyys työelämässä uuvuttavat yhtä lailla kuin ylisuorittaminen ja liika tekeminen. Joku uupuu työpaikan sosiaalisten suhteiden takia. Toinen siksi, ettei saa riittävästi palautetta – positiivista ja negatiivista – jonka avulla surffaaminen odotusten verkostossa olisi helpompaa. Kolmas siksi, että tuntee, ettei tule kuulluksi ja nähdyksi. Neljäs tekee kaverinkin hommat tiimissä. Viides tulee organisaatiossa hyväksikäytetyksi joustavuutensa ja kiltteytensä ansiosta. Kuudes uupuu muun huonon johtamisen vuoksi.

Ongelma on, että harva meistä osaa sanoittaa uupumuksensa taustaa ennen kuin se on totta ja siihen on saanut ammattilaisen apua. Joskus ymmärryksen muodostuminen voi viedä vuosia. Yleisellä hyvinvoinnilla vaikutetaan aina positiivisesti jaksamiseen. Mutta uupumuksessa on usein kyse siitä, miten tulee kohdelluksi ihmisenä ja miten omia vahvuuksia tullaan käytetyksi. Siksi uupumus ei poistu vihersmoothiella ja liikuntaseteleillä, vaikka niilläkin luodaan hyvää. Kyse on mielen ja tunnetason kohtaamattomuusongelmasta.

Uupumus jättää jäljen

Uupumus vaikuttaa perustavanlaatuisesti sen kokevan ihmisen elämään. Hän ei enää koskaan kykene samanlaisiin suorituksiin kuin aiemmin. (Onneksi, ehkä.) Ja sen myötä hän joutuu painiskelemaan jälleen itsetuntemuskysymysten kanssa. (Aina.) Uupumus jättää aivoihin jäljen. Se voi olla pelko siitä, että uupuu uudestaan ja siksi sanoo ei jo ennen kuin kysytään. Tuo pelko voi johtaa pahaan alisuoriutumiseen, koska kuvittelee itsekin, ettei kykene enää kehittymään. Se puolestaan voi johtaa tunteeseen, että elämä on merkityksetöntä, jos työn tilalle ei löydy muita tärkeitä asioita. Jos uupumus vie työkyvyttömyyseläkkeelle, niin kuin se usein vie, tämä on erityisen merkityksellinen kysymys. Meidän kulttuurissa kun työ on merkittävä identiteetin rakentaja ja merkityksellisyyttä elämään tuova tekijä. Mitäs sitten, kun ne otetaan ihmiseltä pois?

Uupumistapauksessa yritys menettää osaavan työntekijän. Silloinkin, jos tämä kykenee palaamaan takaisin. Hänen suhtautumisensa työhön ja organisaatioon muuttuu. Jos hän ei kykene palaamaan, saa varmasti ko. henkilön koko sosiaalisen median verkosto kuulla, mitä yritys teki.

Uupumus vie työelämältä osaamista, taitoa ja tietoa

Näen tällä hetkellä edessäni pahan skenaarion. Se on työrintaman jakautuminen tavallaan kahtia. ”Vahvoihin”, jotka kuvittelevat olevansa uupumuksen ulottumattomissa (kuvittelin itse) ja jotka yhä hieman vähättelevät ongelmaa toteamalla, että kyse on jokaisen yksilön omasta henkisestä tilasta. Ei ole. Näin ajattelemalla he ovat mukana luomassa uuvuttavaa työskentelykulttuuria. Sitten ovat uupumuksen kokeneet, joista yksi toisensa jälkeen miettii, miten hypätä pois oravanpyörästä.

Osaavat, taitavat ihmiset jättäytyvät pois perinteisestä työelämästä, koska eivät usko enää jaksavansa siinä. Tämä on yhteiskunnan tasolla suuri ongelma.

Siitä huolimatta, että osa heistä lähtee luomaan jotain omaa ja uutta. Tämä on myös yksi mikroyritysten ja itsensätyöllistäjien määrän kasvun takana oleva ilmiö. Kun työskennellään itselle, voi valita milloin tekee, mitä tekee, kenen kanssa tekee ja miten tekee. Nämä tarinat eivät ole välttämättä taloudellisia menestystarinoita. Mutta ne kertovat toisenlaisesta menestyksestä: rohkeudesta tehdä jotain toisin, kun jokin ei toimi.

Uupumuksen ehkäisy ja hoito vaatii vakavaa itsereflektointia niin organisaatioissa kuin yksilötasolla. Vahva itsetuntemus sekä oman osaamisensa ja arvojensa kunnioittaminen ovat avainasemassa, jos haluaa välttyä kokonaan uupumuksen kokemukselta. Elämän langat täytyvät olla omissa käsissä siitä huolimatta, että elämällä on realiteettinsa. Organisaatioissa puolestaan työntekijöitä – niitä todellisia resursseja – tulisi kuunnella herkällä korvalla. Joskus enemmän onkin vähemmän. Samaan lopputulokseen voidaan päästä helpommin, kun panostetaankin siihen, että tehdään oikeita asioita oikealla tavalla. Ja vielä – kun oikeat ihmiset ovat niitä tekemässä.

You Might Also Like

No Comments

    Leave a Reply