Blogikirjoitus

Tunnetaidot – ovatko ne hallussasi?

Luen jälleen yhtä somekeskustelua vihapuheesta. Aina välillä niitä lukiessani mietin, miksi kutsutaan vihaisuutta vihapuhetta kohtaan? Koska kovin mairittelevilta tai rakentavilta kommentit eivät tässäkään keskustelussa kuulosta. Tuntuu siltä, että se sama erilaisuuden pelko vaikuttaa tässäkin. Olisi niin mahtavaa elää yhteiskunnassa, jossa kaikilla on samat vuorovaikutus-, sanoittamisen ja näkökulmanvaihtamisen taidot. Tunnetaidot. Ja jokainen osaa meistä käyttää niitä yhtä taitavasti.

Lukiessani mietin, miksi me oletamme aikuisten hallitsevan tunteitaan, sanoittavan ja käsittelevän niitä, jos mistään ei ole voinut saada mallia. Miksi oletamme, että osaamme rakentavasti käsitellä muutosta, jos kotoa mukaan saatu malli käsitellä ikäviä ja pelottavia tuntemuksia on ollut syyttäminen, alistaminen ja hajoittaminen?

Missä muualla kuin kotona tunnetaitoja olisi meille keski-ikäisille opetettu? Vaikka koen, että kaikki elämäni opettajat ovat olleet mahtavia, en muista istuneeni tunnetaitojen tunnilla. Ikinä. Ja jos koulutuksen pitäisi meille tuoda ne mukanaan… Hmm.. Ainakaan sosiologian laitoksella ei käyty dosenttien kanssa keskusteluja teemasta tunnetaidot. Kyseisen tieteenalan sisällä opin niistä sen verran, että meillä on tunteita ja ne vaikuttavat monella tavalla. Siltäkään pohjalta ei välttämättä elämän mukanaan tuomia pettymyksiä käsitellä.

Tunnetaidot – millaiset ne sinulla ovat?

Tämä ei ole vihapuheen puolustuspuheenvuoro. En hyväksy sitä. Mutta haluan ymmärtää, mistä se kumpuaa. Tämä on avaus siihen suuntaan. Että miettisimme ennen syyttävää tuomitsemista myös, mitä sen taustalla on. Sillä jotain siellä on. Käsittelemättömiä tunteita. Pelkoa hallinnan menetyksestä. Sopeutumattomuudesta, erilaisuudesta. Riittämättömyyttä, hyväksytyksi tulemisen pelkoa. Epävarmuutta siitä, että omat arvot ja maailmankuva ei enää sovikaan nykyiseen yhteiskuntaan. Aika tuttuja tunteita monelle?

Toisaalta haluan pysäyttää itse kunkin pohtimaan: millaiset tunnetaidot sinulla on? Osaatko käsitellä tunteesi niin, että ne eivät ikinä lyö yli? Etteivät ne purkaudu ikävänä käyttäytymisenä? Etteivät ne vaikuta väärällä tavalla työhösi, ihmissuhteisiisi tai unelmien toteuttamisen? Etteivät ne sairastuta?

Jep. Ei kukaan meistä osaa. Koska olemme ihmisiä. Voimme vain yrittää tulla paremmiksi. Ja jos tunnetaidot ovat huteralla pohjalla, käsiteltävää voi olla aika paljon.

Olisi niin helppoa ajatella tunteita vain hattaroina taivaalla, jotka voi jättää sinne kuljeskelemaan omaan tahtiinsa. Huomiotta. Mutta ne ovat osa meitä. Ihmisiä. Jokainen meistä tuntee, haluamme tai emme. Ja usein se on tunne, joka auttaa meitä reagoimaan esim. vaaratilanteissa ennen kuin järki ehtii mukaan. Se, että sanoo, ettei ole tunneihminen on jo tulkinta tunteesta. Silti tunnemme. Ja hyvä niin. Me tarvitsemme tunteita. Pysyäksemme hengissä.

Ollaksemme ihmisiä.

Käsittelemättömät tunteet löytävät tiensä

Oma tieni tunnetaitoihin on ollut pitkä ja mutkikas. Jos nuorelta minältäni, joka halusi bisnesnaiseksi, kysytään, tunteet olivat heikkoutta. Opin niitä piilottamaan. Rakentamaan muurin niiden suojaksi. Pettymykset nielin päättäen, että ”minä näytän kyllä.” Kasvavaa tyytymättömyyttä ja ahdistusta en kuunnellut. Positiivisista tunteita puhumattakaan, jotka olisivat saattaneet viedä oikeille poluille. Päättäväisenä hiljensin tunteiden sisäiset viestit, kunnes ne saivat riittävästi voimaa murtaakseen sen muurin, jonka olin rakentanut. Sain kokea, miltä todella tuntuu, kun käsittelemättömät tunteet vyöryvät yli. Se tapahtui uupumuksen ja masennuksen muodossa. Olin ihmeissäni ja häpesin. Ensin sitä, etten ollut kyennyt olemaan vahva ja pitämään muuriani koossa. Vähän myöhemmin sitä, etten ollut osannut käsitellä tunteitani ajoissa.

Tunteiden piilottaminen ei ole niiden käsittelemistä. Pakkopositiivisuus on vain valehtelua itselleen. Kieltäessämme tunteet, kaadamme vain bensaa niiden liekkiin. Sillä, kun tunteella on viesti, jonka se tahtoo meidän kuulevan, se kyllä keksii keinonsa. Tulla kuuluksi ja huomioiduksi. Joskus sen tavat vetävät vertoja parhaimmillekin trillereille.

Tunteiden tulkinta vaikuttaa käyttäytymiseen

Yksi vaikuttavimmista viime aikoina lukemistani kirjoista on ollut Lauri Nummenmaan Tunnekartasto. Kirja, joka osoittaa tunteet ja asettaa ne paikoilleen aivoihimme. Se viimeistään vakuutti minut tunteiden vaikutuksesta meihin ja meissä. Jo ennen sitä huomasin tutustuessani erityisherkkyyteen kokevani armahtavana ajatuksen, että osa herkkyydestäni on myös fyysisellä tasolla tapahtuvaa. Siis hermostossa. Tunteet eivät siis olekaan vain hattaroita, mielikuvituksen tuotteita tai satuolentoja, jotka häiritsevät meitä aina väärällä hetkellä. Jo ennen näitä lukukokemuksia olin usein ajatellut, että jos opin tunnistamaan, missä kehossani jokin tietty tunne tuntuu, osaan sen paremmin tunnistaa, nimetä ja tulkita.

Tulkitamme tunteista on nimittäin aina tulkintaa. Niihin vaikuttavat aiemmat kokemuksemme, kasvatuksemme, uskomuksemme, mieltymyksemme, tavoittemme – vaikka mikä. Tunteemme eivät aina ole oikeassa, mutta silti niillä on viestinsä. Niiden käsittely onkin sitä, että tunnistaa ja nimeää ne, kuulee niiden viestin. Jos mieli voi hyvin, voimme sen jälkeen itse päättää, miten viestiä tulkitsemme ja millaiseen käyttäytymiseen tai tekoihin annamme se johtaa: huomioimmeko sen vai emme. Jos mieli ei voi hyvin tai on jo sairastunut, tällainen vaatii suurta ponnistelua. Monesti kompastuskiveksi ihan kaikille muodostuukin se, ettemme osaa tunnistaa tunteita. Ja ettemme halua kuulla niitä.

Eikä tätä kaikkea helpota yhtään se, että tunteet myös muodostavat usein keskenään diilejä. Häpeä ja pettymys liittoutuvat surun ja pelon kanssa. On vaikeaa selvittää tunnevyyhdistä, mistä kaikki on saanut alkunsa: mikä tunne tulisi kohdata ensin, jotta kaikki muutkin sen myötä rauhoittuisivat ja olo sisimmässä selkenisi?

Tunteiden positiivinen voima

Mutta tunteissa piilee niin paljon hyvää, että en ainakaan itse tiedä, miksi olen halunnut ne jättää nuoruuden innossani hyödyntämättä. Ne auttavat tekemään valintoja, voimaan hyvin. Ne auttavat luovuudessa, uusien ratkaisuehdotuksien keksimisessä. Ne saavat uskomaan muutokseen ja sen mahdollisuuksiin. Ne helpottavat toisten ihmisten kanssa olemista, löytämään itselle merkitykselliset toiset. Ne auttavat tunnistamaan toimimattomia toimintatapoja, varoittavat vaarasta ja ohjaavat meitä kiertoteille. Kun ikävät tunteet käsittelee, kaikelle positiiviselle – ilolle, mielihyvälle ja rakkaudelle – avautuu paljon enemmän tilaa. Ja ehkä silloin ei edes altistu pettymyksille niin herkästi, kun osaa vaihtaa suuntaa ajoissa.

Tunnetaitojen opettelussa ei ole koskaan valmis. Aloittaa voi vaikka heti. Joskus se, että antaa itselleen luvan – ”saat tuntea” – on jo paljon.


Puhun mielelläni tunteista ja tunnetaidoista sekä niiden merkityksestä hyvinvoinnillemme ja uupumuksen ehkäisyssä työssä ja elämässä laajemmin. Lue lisää puhuja-kouluttajan palveluistani täältä.

You Might Also Like

No Comments

    Leave a Reply