Sisimmässäni kiehuu. Hengitys on pinnallista mutta raskasta. Kyyneleet pyrkivät silmiin, kurkussa on pala. Kaikki energia menee itsensä pitämiseen aisoissa niin, että saa suustaan ulos edes jossain määrin rakentavia sanoja. Mieli tuottaa ajatuksia, jotka kiihdyttävät tilaa. Ne vellovat. Silmät etsivät syyllistä olotilaan, käsi valmistautuu koko mitallaan osoittamaan sitä. Samaan aikaan tahdon...

Asetan kaavan pöydälle levitetylle kankaalle ja itken. Toteutumattomia unelmia, suunnittelematonta surua. Putoilevat pisarat kastelevat ohutta paperia ja rypistävät sitä. En tunne itkeväni, mutta kyyneleet valuvat silti. Epäergonominen asentoni pöydän yllä aiheuttaa selkään kipua. Niissä kohdin, joiden kuuluisi kannatella minua ja auttaa minut lentoon. On pakko suoristua joka viidennen nuppineulan jälkeen....

Mitä olisin uupuneena tarvinnut? Kysymys, joka on pitkään pyörinyt mielessäni. Sen jälkeen, kun somen kautta ystäväkseni tullut sen esitti tuskaillessani, etten oikein löydä suuntaa. "Vaikka mitä", vastasin. Huokauksen kera. Identiteetiltä ja elämältä pohja pois Kaksi ensimmäistä uupumustani ravistelivat perustavalla tavalla sitä, miten olin elämäni rakentanut ja mihin uskoin. Identiteettini perustui...

Tunteet ovat mielenkiintoinen juttu. Emme pääse niitä pakoon, koska olemme ihmisiä. Ne ovat meissä. Heräävät järkeämme aiemmin*. Vaikuttavat sekä ajatuksiimme että toimintaamme koko ajan. Vain murto-osa tunteista nousee tietoisuuteemme asti. Niistä monien tehtävä on tavalla tai toisella varoittaa ja suojella meitä. Tunteemme eivät ole juuri muuttuneet sitten puusta laskeutumisen. Olemme...

Tavoitteeton vuosi. Voiko se olla mahdollista? Jäänkö lähtötelineisiin, saanko mitään aikaan? Tuleeko minusta sinne tänne säntäilevä jänis, haahuileva haaveilija vai mestarillinen kynänpyörittäjä? Pohdiskeltuani liian pitkään ja syvällisesti erilaisia tavoitteita tälle vuodelle, päätin luopua niistä. Kaikki tuntuivat liian sitovilta ja ahdistavilta, tältä hetkeltä ja luomisen kokemukselta voimaa vieviltä. Sinänsä en usko,...

"Mitä sinä pelkäät?" "Käärmeitä, sotaa ja pimeää," kirjoitin alakouluikäisenä ystäväkirjoihin. Pelko ei tunteena vielä ollut tullut tunnistetuksi ja sanoitetuksi. Entä nyt, aikuisena, mitä me pelkäämme? Epäonnistumista, menettämistä, hylätyksi tulemista, riittämättömyyttä. Että ei hallitse, osaa, kehity, eikä edes opi enää. Etteivät langat pysy käsissä. Että tulee ilmi, ettei olekaan niin taitava...

Luen jälleen yhtä somekeskustelua vihapuheesta. Aina välillä niitä lukiessani mietin, miksi kutsutaan vihaisuutta vihapuhetta kohtaan? Koska kovin mairittelevilta tai rakentavilta kommentit eivät tässäkään keskustelussa kuulosta. Tuntuu siltä, että se sama erilaisuuden pelko vaikuttaa tässäkin. Olisi niin mahtavaa elää yhteiskunnassa, jossa kaikilla on samat vuorovaikutus-, sanoittamisen ja näkökulmanvaihtamisen taidot. Tunnetaidot. Ja...

Luovuus on minulle jotain, josta elän ja hengitän. Jos jostain syystä luovuuttani, johon luen ongelmanratkaisukyvyn ja kyvyn katsoa asioita eri näkökulmista, rajoitetaan, tunnen ahdistusta. Sen tapa mennä ja tulla määrittää monella tapaa työskentelyäni, rytmittää päiviäni. Tapaani toimia yrittäjänä. Päädyttyäni aikonani itsetuntemuksen polulle, olen ollut loputtoman kiinnostunut siitä, mihin erilaiset reaktioni, tunnetilani...