Minulla on usein tarve olla kirjoittamalla luova, mutta mieleni on hiljaa. Jostain tuntemattomasta syystä se ei tällä hetkellä tuota valmiita tekstejä, jotka voisin vain syöttää sormieni kautta koneelle, niin kuin ennen. En ole huolissani. Tiedän sen joskus palaavan. Niin kuin moni muukin asia elämässäni palaa. Kun ovat ensin ottaneet etäisyyttä. Silti istun kahvilassa ja lähes pakotan sormeni näppäimistölle. Kirjoittamaan siitä…

Ihmisellä, joka tuntee paloa kauniita vaatteita ja ompelua kohtaan, on usein yksi unelma: oma mallisto. Niin minullakin, vaikka en ole koskaan ajatellut käytännössä, mitä se tarkoittaisi. Toisaalta minulla on ollut unelma tehdä luomuksista jokin näyttely. Viedä asut galleriaan ja toivoa, että ihmiset näkisivät niissä sen saman kuin minäkin: kauniin muotokielen, joka parhaimmillaan on yhtä kantajansa kanssa. Silloin onnistuisin välittämään niitä…

Olen heinäkuun puolesta välistä lähtien pohtinut, mitä tehdä työhuoneelle. Siis reilut kaksi kuukautta. Pariinkin kertaan olen jo päätökseni tehnyt ja sitten taas probleeman avannut. Järjellä ajatellen asian olisi pitänyt olla tässä maailmantilanteessa selvä: kaikki kiinteät kulut minimiin. Etenkään, kun en yksin asuvana voi edes vedota kodin häiriötekijöihin. Elämä on jo moneen kertaan opettanut, että päätöksenteko ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen…