Blogikirjoitus Valmennus

Ratkaisun avain muutokseen

Kun töissä ei tunnu hyvältä, hakeudutaan työpaikkasivustoille. Kun ruokavalio kaipaa tarkistusta, pidetään ruokapäiväkirjaa. Kun tärkeä ihmissuhde tökkii, mietitään, miten ottaa asia keskustelussa esille, jotta se muuttuisi. Yleinen ajatus on, että kun muutan sen, mihin stressi ja ikävät tunteet suoraan liittyvät, elämäni muuttuu. Ratkaisun avain ajatellaan löytyvän sieltä, missä ongelmakin lymyää. Tottakai. Ja usein tällainen ajattelu kannattaakin.

”Tee lisää sitä, mikä toimii. Muuta sitä, mikä ei toimi.”*)

Ongelmat yhdellä osa-alueella heijastuvat toiselle

Joskus voi olla, että ratkaisun avain kuitenkin löytyy jostain ihan muualta, kuin mistä ensin ajattelemme. Yksityiselämän koukerot ovat kasautuneet jaksamis- ja pakenemisongelmaksi töissä, jota ei ratkaisekaan se, että vaihtaa työpaikkaa. Senkään jälkeen, kun ruokavalio on muutettu ja liikuntaa lisätty, paino ei lähdekään laskuun, kun emme nuku riittävästi. Harrastuksen ikävä ilmapiiri luo mielikuvan, että kaikki muut ovat itseä vastaan, jolloin sitä tärkeääkin ihmissuhdetta lähestytään jo valmiiksi haarniskoin, miekoin ja kilvin. Varmuuden vuoksi.

Tällaisissa tilanteissa käykin niin, että kun yritetään korjata se, mikä ensi vilkaisulla katsottuna on rikki, tullaankin vahingossa särkeneeksi myös se, mikä jo toimii.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen

Ihminen on psyko-fyysinen kokonaisuus. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ajatus, joka tiedostetaan, mutta joka ei läheskään aina näy meidän valinnoissa. Suorien syy-seuraussuhteiden etsimisen sijaan joskus saattaisi olla hyödyllisempää miettiä, mitkä kaikki asiat vaikuttavat koettuun ongelmaan. Tällöin nuolia paperille piirrettäessä huomataankin, että yksinkertainen jana muuttuu atomia kuvaavaksi piirroskuvaksi. Se puolestaan herättää kysymyksen: miten ihmeessä tätä kokonaisuutta voi ratkoa?

Jos ja kun kaikki vaikuttaa kaikkeen, onkin hyvä miettiä, millä osa-alueella tapahtuva muutos vaikuttaisi kaikkein todennäköisimmin positiivisesti muihin osa-alueisiin? Toisin sanoen, on etsittävä ongelman todellinen syy, ratkaisun avain. Se puolestaan saattaa vaatia pientä elämän penkomista. Hyvällä tavalla.

Nuoruudesta ehkä muistamme, miten ensimmäisen oikean työpaikan saaminen loi positiivisen vireen koko elämään. Tuntui, että elämä lähti etenemään. Tai miten opiskelupaikan varmistuminen tarjosi monille epävarmoille asioille vastauksen. Sen myötä löytyi uusi harrastus ja ihmissuhde. Kyse on positiivisuuden kierteestä. Siitä, että yksi merkittävä muutos sillä elämän osa-alueella, johon tässä tapauksessa liittyy eniten epävarmuutta tai ikäviä tunteita, laittaa alkuun pienten muutosten kierteen.

Joskus on hiottava sitä, mikä on jo hyvin

Joskus voi olla, että vaikka tuntuu, että ko. elämän osa-alueella kaikki on hyvin, silti muutos juuri sillä vie eteenpäin. Jotta tietää, mikä tuo avainasemassa oleva elämän osa-alue on, tarvitaan kokonaiskuvan inventaaria. Sen myötä muutos yhdellä osa-alueella avaa lukot ja vie meidät uuteen tilanteeseen. Sen sijaan, että yrittäisimme ratkoa ongelmia jokaisessa erikseen: unessa, ihmissuhteissa, liikunnassa, ruokailussa, rahassa…

Hyvin usein tuo merkittävimmän muutoksentekijän rooli, ratkaisun avain, tarjotaan työelämälle. Ja syystä. Se luo meille arjen rytmin, vaikuttaa merkittävästi identiteettiimme ja itsevarmuuteemme. Se tuo mukanaan paljon ihmissuhteita. Se vaikuttaa kiinnostuksen kohteisiimme. Sen myötä nukumme hyvin tai huonosti. Syömme hyvin tai huonosti. Siksi lähes kaikkiin elämän tarkasteluihin tulisi sisällyttää myös kysymys: onko työelämässäni kaikki enemmän kuin ok?

Esimerkki: unirytmi muutti arjen rytmin, joka muutti ruokailurytmin

Haluan kertoa esimerkin omasta elämästäni, jonka olen vasta tänä kesänä havainnut. Kyse on ruokailuistani. Olen koko aikuiselämäni kuulunut ikuisiin laihduttajiin. Suhteeni ruokaan on ongelmallinen. Niin, että sitä ovat ratkoneet lukuisat asiantuntijat. Eli olen halunnut asiaan muutosta ja toisinaan siihen kyennytkin. Tietoa on itsellekin kertynyt sen verran, että voin hyvin aloittaa muutosprosessin, kun vain haluan. Sen saadakseni olen myös maksanut lukuisia verkkovalmennuksia, joiden pitäisi auttaa suhtautumaan ruokaan oikein. Juuri nyt ymmärrän, että ongelmana on ollut, että olen yrittänyt vain muuttaa ruokailuani enkä todellista syytä.

Se todellinen syy nimittäin löytyy arjen rytmistä, jota työelämäni muokkaa. Olen suhtautunut ajatukseen rytmistä hyvin vastahakoisesti. Haluaisin enemmänkin elää arjen flowssa. Olla oman kalenterini valtias, joka tarjoaa itselle vapaita hetkiä silloin, kun tarvitaan. Arjen rytmi on kuitenkin riippuvainen yhdestä tekijästä ja nyt näyttää siltä, että muutos juuri siinä, mikä oli omasta mielestäni hyvin, eli unessa, tulee näyttelemään pääroolia.

Kun ryhdyin 13 vuotta sitten yrittäjäksi, päätin, että saan aina kun mahdollista nukkua pitkään. Myös yhteistyökumppanini tietävät, että minulle ei kannata varata tapaamista ennen klo 11 aamulla. Aivoni heräävät ehkä klo 12. Minusta se kuului yrittäjän vapauteen, että sain itse määrätä heräämisestäni, kun kerran luovimmillani olen usein vasta illansuussa. Jos aamupalan syö n. klo 10-11, on päivän ruokarytmi auttamattomasti pielessä. Olen vuosia elänyt niin, että syön vain yhden aterian, klo 16. Silloin on vaikea mahduttaa päivään enää toista.

Tänä kesänä laiskuuteni ommella uudet pimennysverhot makuuhuoneeseen toi vähän vahingossa ratkaisun tähän ongelmaan. Olen koko kesän – kiitos auringonsäteiden – herännyt klo 7.30-8.00. Ilman kelloa. Silloinkin, kun nuotiolla on turistu aamun puolelle. On ollut öitä, jolloin olisin tarvinnut vähän enemmän unta. Ja toisaalta, olen saanut huomata, että ehdin nukkua riittävästi, vaikka heräisinkin aamulla aiemmin. Vähitellen tuo herääminen on keikauttanut koko päivän rytmini. Ja kas, ruokailut ovat löytäneet paikkansa ihan itsestään.

Tällä kertaa kyse ei ollut siitä, että olisin pakottanut itseni muutokseen. Se tapahtui ihan itsestään. Ehkä enemmänkin: tällä kertaa en tapellut sitä vastaan ja uskotellut itselleni, että jokin muu rytmi oli olisi minulle parempi. Jos olisin tiennyt tämän, olisin toiminut toisin. (Jossittelu on joskus hauskaa.) Silloin herätyskelloni olisi vähitellen siirtynyt herättämään minut aiemmin, jotta elimistöllä on aikaa tottua.

Mikä muuttui?

Jos minulta olisi kysytty, mikä on elämässäni hyvin, olisin vastannut: uni. Se tuntui viimeiseltä asialta, joka pitäisi muuttaa. Sen myötä myös työskentelyrytmini on muuttunut. Olen tehokkaampi. Jaksan paremmin liikkua. Ja mikä parasta: minulle jää myös arjessa muille asioille enemmän aikaa kuin vain työlle. Olkoonkin, etten oikein edes ajattele aina tekeväni töitä.

Mutta jos minulta olisi kysytty, millainen muutos vaikuttaisi kaikkein todennäköisimmin positiivisesti arjen rytmiin, olisin myös vastannut: uni.

Jos muutos ei ota toteutuakseen

Jos tuntuu siltä, että haluttu muutos ei ota toteutuakseen, vaan yrityksistä huolimatta aiemmat olotilat tuntuvat tulleen jäädäkseen, on muutama kysymys, jotka saattavat paljastaa, missä on syy:

  • Oletko yrittänyt muutosta liian rajusti?
  • Onko haluttu muutos itselle riittävän merkityksellinen?
  • Tarvitaanko muutosta jollain toisella elämän osa-alueella, jotta haluttu muutos voi toteutua?

Jos muutos on liian raju, monikin asia elämässä saattaa hanata vastaan. Ratkaisu voi löytyä maltista ja askeleiden pienentämisestä.

Jos ongelma on siinä, ettei muutostoive ole riittävän tärkeä, voi miettiä muutoksen mukanaan tuomia hyötyjä. Jos ei sittenkään löydä riittävää syytä toteuttaa muutosta, voi olla hyvä antaa sen vain olla ja odottaa parempaa hetkeä. Pakottamalla ja painostamalla ei usein luoda kuin pohjaa uusille pettymyksille.

Jos taas huomaa, että tarvitaan ensin muutos toisella osa-alueella: Onnea, ratkaisun avain on löytynyt! Ei kun hommiin…


Mitä minulle kuuluu -verkkovalmennus auttaa sinua tekemään inventaaria omasta elämästäsi. Mikä kaikki on hyvin? Mihin kaipaat muutosta? Mihin sinun seuraavaksi kannattaa elämässäsi suunnata huomiosi? Valmennus sisältää myös arjen rytmin tarkastelua.

*) Lainaus on löytynyt luentomuistiinpanoistani, johon se on päätynyt Tapani Aholan lausumana.

You Might Also Like

No Comments

    Leave a Reply