Blogikirjoitus Valmennus

Pysähtyminen eheyttää

… ja siksi se toimii myös ennaltaehkäisynä

Pysähtyminen. Sitä me helposti tarjoamme muille lääkkeeksi stressiin, epätietoisuuteen ja -varmuuteen. Turhautumiseen tulevaisuuden edessä. Kun ystävämme soittaa kiireen keskeltä ja tuskastelee, ettei tiedä, mitä elämällään tekisi, kuuntelemme aikamme kunnes toteamme: ”Pitäisikö sun pysähtyä ja miettiä ihan kunnolla?” Mutta mistä pysähtymisessä oikein on kyse?

Yksi lempitermeistäni ja -ajatuksistani on jo kauan ollut ’olemisen olotila’. Pysähtyminen on mielestäni juuri siirtymistä olemisen olotilaan. Kyseisen termin olen omaksunut Penny Peircen kirjasta Intuitio*. Siinä hän esittelee ajatuksen siitä, kuinka ajaudumme tässä stressin täyttämässä maailmassa helposti mielen ja kehon väliseen keinuun, jossa mieli haluaa koko ajan enemmän. Keho yrittää vaatimukset toteuttaa ja kuitenkin mieli on aina vain tyytymätön. Silloin se haluaa jälleen lisää.

Tämä ajatus hyppäämisestä pois mielen ja kehon keinusta, tee-saa -jumista, oli aikoinaan niin lohdullinen, että olen sopeuttanut sitä edelleen omaan ajatusmaailmaani.

Olemisen olotilaan

Jos olemme ajautuneet jo tuohon mielen ja kehon loputtomaan keinuun, ratkaisuna on hyppääminen siitä pois ja siirtyminen olemisen olotilaan. Silloin me tietoisesti päätämme olla hetken tavoittelematta mitään. Rauhoitamme elämämme ja siten luomme mielellemme tyhjän tilan luoda uusia ajatuksia. Tätä kutsumme myös pysähtymiseksi. Olemisen olotilassa meidän on helpompi katsoa elämäämme ja itseämme objektiivisin silmin. Tarkastella sitä kuin ulkopuolista tapahtumaa miettien, mikä kaikki on kohdillaan ja mitä tarvitsisi muuttaa. Olemisen olotilassa luovuus uudistuu ja löytää uusia inspiraation lähteitä. Eheydymme ja palaudumme.

Olennaista on luottamus siihen, että vaikka ei hetkeen kääntäisi jokaista kiveä ja tempoisi jokaista ovea, maailman kaikki mahdollisuudet ovat kuitenkin olemassa. Ne odottavat meitä. Silloin voi antautua hyvällä omallatunnolla vain olemaan ilman kiirettä ja pakollista tarvetta edistää asioita. Silloin avautuu niin mielen sisäiselle kuin ulkopuoliselle maailmalle. On helpompi aistia asioita tässä ja nyt. Kuunnella kehon ja mielen viestejä.

Yksilöllinen olotila

On yksilöllistä, kuinka nopeasti olemisen olotilaan pääsee. Meditaation ja mindfulnessin taitajat siirtyvät siihen muutamalla hengityksellä. Jos mielen ja kehon vaatimuskeinu on johtanut kokonaisvaltaiseen stressiin ja jopa siitä yli eli uupumukseen, siirtyminen voi viedä kuukausia ellei vuosia. Siirtymisessä hengittämisellä, rentoutumisella ja aidosti mielihyvää tuottavalla tekemisellä (vrt. pako pahasta olosta) on merkittävä roolinsa.

On myös yksilöllistä, mitä tuossa olotilassa tekee. Joku meistä osaa viettää parikin viikkoa riippukeinussa nautiskellen, romaaneja lukien ilman huonoa omaatuntoa. Toinen tarvitsee myös vain olleessaan pientä puuhaa käsilleen. Silloin ajatuksetkin tulevat ja menevät helpommin. Merkityksellistä on, että tekeminen tuottaa enemmän energiaa tähän hetkeen kuin vie sitä. Siitä puuttuvat tavoitteet, aikataulut ja pakottavuus. Koska nämä kaikki helposti assosioituvat mielessämme arjen kiireeseen, toteutumattomiin tavoitteisiin, stressiin, pettymyksiin ja elämänhallinnan puutteeseen. Asioihin ja tunteisiin, joista olemisen olotilassa on tarkoitus päästää irti (= eri asia kuin unohtaminen tai ohittaminen).

Olemisen olotilan vaiheet

Ajattelen, että olemisen olotilassa on kolme vaihetta:

  1. Siirtyminen olotilaan eli rentoutuminen ja stressistä irtipäästäminen
  2. Tämän hetkisen tilanteen tietoinen käsittely eli sen pohdinta, missä on, miten siihen on tullut ja mihin mahdollisesti on seuraavaksi menossa
  3. Uusien suuntien asettaminen

Tyhjentynyt ja rentoutunut mieli alkaa usein tuottaa itsestään ideoita. Se alkaa jälleen nähdä mahdollisuuksia siellä, missä aiemmin niitä ei tuntunut olevan. Se näkee toivoa ja suorastaan haluaa asettaa jälleen määränpäitä. Sitä voi myös varovasti siihen kannustaa, kun tuntuu, että on aika. Usein sellainen tunne tulee, kun on viettänyt riittävän kauan olemisen olotilassa.

Osa meistä haluaa inventoida elämäänsä hyvinkin vapaasti ajatellen samalla kun samoilee metsäpoluilla, istuu veneessä ongella tai kun kutoo villasukkaa. Jos kuitenkin kaipaat hallittua ja jäsentelyssä mieltäsi auttavia työkaluja, niitä on paljon tarjolla.

Jollekin sopiva tapa tämän hetkisen tilanteen käsittelyyn on kirjoittaminen. Ajatusten jäsenteleminen vaikka vain ranskalaisin viivoin tuottaa usein oivalluksia. Ainakin se tuottaa ajatusrunkoja, joita voi pohtia miettiessään tämän hetkistä elämäänsä. Myös puhuminen luotetun ihmisen tai mielen ammattilaisen kanssa auttaa.

Itsensä kehittämisen ja henkisen kasvun kirjat ovat myös täynnä erilaisia työkaluja, jotka auttavat pohdinnassa ja uusien suuntien asettelussa. Oivallukset siitä, mitä seuraavaksi haluaa eivät kuitenkaan aina synny hetkessä. Joskus ne antavat odottaa itseään. Vaikka ei heti keksisi, minne on menossa, voi itselle luoda lyhyemmän aikavälin etappeja, jotka auttavat lähtemään taas liikkeelle.

Pysähtyminen on eheyttävää, kun se on vapaaehtoista

Joskus voi olla, että on väkisin joutunut olemisen olotilan kynnykselle. Elämä on pysäyttänyt ja tuonut mukanaan sellaisia muutoksia, jotka eivät ole olleet itsestä riippuvaisia tai ainakaan oman tahdon mukaisia. Viha, katkeruus, suru, häpeä, hämmennys täyttävät kehoa ja mieltä. Niiden kanssa tuntuu erityisen raskaalta asettua olemisen olotilaan. On ehkä kiire päästä moisista tunteista eroon ja taas täysillä eteenpäin. Pelottaakin. Tulevaisuus mietityttää, jopa stressaa. Haluaisi ratkaisun löytyvän heti. Kuitenkin myös näissä tilanteissa asettuminen siihen tilaan, johon elämä on tuonut eli pysähtymisen hyväksyminen ja siihen hetkeksi asettuminen, voi auttaa jopa nopeammin ja eheämmin uudestaan kohti tasapainoista elämää.

Ajattelen, että mitä vapaaehtoisemmin pysähtyminen tapahtuu ja annamme itsellemme aikaa itsemme ja oman elämän tarkasteluun, sitä vähemmällä selviämme – ja sitä helpompi meidän on asettaa muutostoiveita, jotka vievät kohti sitä elämää, jota haluamme elää. Elämää, jossa tarpeemme tulevat täytetyiksi. Siksi pysähtyminen ja elämän inventoiminen silloin tällöin on parasta mahdollista uupumuksen ennaltaehkäisyä. Silloin annamme itsellemme mahdollisuuden tunnistaa ajoissa meitä kuormittavat asiat ja väärät suunnat. Vahvistamme arvojamme ja teemme valintoja niiden pohjalta. Sen myötä voimme paremmin ja elämä tuntuu olevan hallinnassamme. Se on mielihyvää tarjoavaa, itsemme näköistä.

Mitä minulle kuuluu? -verkkovalmennus on työkalupaketti, joka auttaa pysähtymään oman elämän ja itsensä äärelle ja tarkastelemaan niitä hallitusti, jäsennellysti ja oivalluttavasti. Se on 6 päivän mittainen itsetuntemus-kuuri, joka tarjoaa työkaluja oman elämän inventoimiseen koko loppuelämäksesi. Saat valmennuksen nyt kesähintaan 34,90 €. Lue lisää ja osta valmennus täältä.
(norm. 49,90 € tarjous voimassa 31.7.2019 asti).

*) Penny Peirce: Intuitio. Keuruu, 2013. Erityisesti luku 3, s. 105-131.

You Might Also Like

No Comments

    Leave a Reply