Blogikirjoitus Valmennus

Luovuus – tunnetko sen syklit?

Luovuus on minulle jotain, josta elän ja hengitän. Jos jostain syystä luovuuttani, johon luen ongelmanratkaisukyvyn ja kyvyn katsoa asioita eri näkökulmista, rajoitetaan, tunnen ahdistusta. Sen tapa mennä ja tulla määrittää monella tapaa työskentelyäni, rytmittää päiviäni. Tapaani toimia yrittäjänä.

Päädyttyäni aikonani itsetuntemuksen polulle, olen ollut loputtoman kiinnostunut siitä, mihin erilaiset reaktioni, tunnetilani ja käyttäytymiseni pohjautuvat. Olen halunnut ymmärtää, millaiset valinnat tekevät minulle hyvää. Sen myötä olen tullut tietoiseksi siitä, miten reagoin erilaisissa työntekoon liittyvissä tilanteissa.

Miten käyttäydyn, kun aloitan uutta?
Miten vastoinkäymiset minuun vaikuttavat?
Mitkä asiat saavat minut tolaltaan?
Mitä käy, kun projektit loppuvat?
Miten motivoidun?
Mistä innostun?

Tutkailu on ollut helppoa, koska elämäni on rakentunut käytännössä koko aikuiselämäni ajan erilaisista projekteista. Toisinaan niitä on useampi päällekkäin. Joskus saan kokea sen luksuksen, kun voin kaikki voimavarat keskittää vain jonkin yhden asian edistämiseen.

Luovuutemme tarvitsee olemisen olotilaa

Vaikka yrittäjyys on jatkuvaa rakentamista ja yhtä isoa muutosprosessia, sitäkin helposti ajattelen projekteina. Sen myötä valokeila on omalla vuorollaan asettunut myös hetkiin (tai viikkoihin), kun yksi etappi on saatu valmiiksi ja toisen alkuun kerätään jälleen voimavaroja: ideoita ja inspiraatiota. Tuota ajanjaksoa kutsun milloin hengähdystauoksi, toisinaan olemisen olotilaksi. Koen sen tärkeäksi, jotta luovuus voisi uusiutua. Siksi kannustan ihmisiä heittäytymään siihen. Koska emme voi mitenkään olla alati tehokkaita ja uusia ajatuksia tuottavia.

Näille olemisen olotilan -jaksoille on omalla kohdallani ominaista, että ne tuppaavat venymään, vaikka yritän pitää ne lyhyinä ja tehokkaina. Ne noudattelevat usein samaa kaavaa:

irtipäästäminen – unohtaminen eli mielen tyhjentyminen – vapaasta mielestä nauttiminen – tyhjyyden tunne – turhautuminen

Varsinkin jakson loppuvaiheissa uskoni omaan tekemiseeni, ideoihini ja osaamiseeni on kovin huteraa. Olen nopeasti kyseenalaistamassa kaiken, missä olen vain hetkeä aiemmin ollut täysillä mukana. Niin kauan, kun en tunne olevani valmis seuraavaan projektiin eli vaiheeseen, tunnen suurta voimattomuutta ja heikkoutta, jopa yksinäisyyttä. Tuossa olotilassa en aina edes näe seuraavaa askelmaa, vaikka todellisuudessa se on ihan lähellä.

Turhautuminen valmistaa uuteen

Vaikka olen ollut pitkään tietoinen tarpeestani olemisen olotilaan ja sen eri vaiheista, minun on yhä vaikea muistaa, että jokaista suurta inspiraatio- ja ideatulvaa, eteenpäin menon vaihetta, edeltää yhtä voimakas turhautumisen aalto. Tunne ja vaihe, joka tulee aina yhtä yllättäen.

Se on hetki, jolloin ei näe metsää eikä puita. Ei muista, miksi on mitäkin tekemässä. Ei löydä mistään tarkoitusta, eikä suuntaa. Hetki, jolloin tuntuu, että sekä usko että toivo ovat molemmat maailmanympärysmatkalla. Että luovuus on hylännyt. Turhautumisen tunne on niin voimakas, että se peittää alleen lähes kaikki muut tunteet. Se saa melkein luopumaan omista unelmista ja tavoitteista. Heittämään romukoppaan kaiken, jonka on jo rakentanut.

Kaikesta ikävyydestään huolimatta tarvitsemme turhautumista, koska se on yksi puhdistavimmista olotiloista. Se tyhjentää jo tyhjän mielen. Lakaisee roskat ja pyyhkii pölyt, valmistaa pöydän uudelle. Niin lopulliselta kuin se sillä hetkellä tuntuukin.

Inspiraatio seuraa turhautumista

Turhautumisen merkityksen ymmärrän usein vasta, kun se toinen tunne – halu edistää innoissaan kaikkea – valtaa mielen. Se on hetki, jolloin inspiraatio valitsee minut (kiitos tästä ajatuksesta, Elisabeth Gilbert!*). Jotenkin kummallisesti tuo hetki valtaa minut kokonaan. Se näkyy pukeutumisessani, halussani hakea työpöydälle kukkia, ruokavalinnoissa. Hymyssäni. Kalenteriin raivautuu nopeasti tilaa ideoinnille ja ajattelulle. Työpöydän vanhat sotkut selviytyvät. Yhtäkkiä tuntee olevansa aivan varma. Ja niin vahva. Tulevaisuus tai ainakin seuraavat askeleet näyttäytyvät kirkkaana edessä. Samalla kun ihmeissään miettii, miten vain hetkeä aiemmin ei nähnyt sitä kaikkea, mikä elämässä on mahdollista.

Niin toimii ihmismieli. Niin toimii luovuus.

Puhuminen vie voimaa turhautumiselta

Kuten niin monen muunkin ikävän tunteen, myös turhautumisen voima vähenee, kun puhumme siitä. Jo sen sanominen ääneen, että tuntuu tyhjältä ja turhauttaa, helpottaa. Vielä parempi, jos vastapuoleksi keskustelussa asettautuu luottamuksemme arvoinen henkilö, joka muistuttaa elämän mahdollisuuksista. Joku, joka auttaa saamaan uudestaan langanpäästä kiinni. Avaa ikkunan tunkkaiseen huoneeseen, jotta raikas ilma pääsee sisään.

Itsetuntemus auttaa hyödyntämään luovuussyklejä

Kun tuntee itsensä, alkaa tunnistaa myös omaan tekemiseen vaikuttavia syklejä.

Milloin on luovimmillaan?
Milloin saa parhaiten aikaiseksi?
Millaiset asiat edistävät ideointia, mitkä inspiroivat?
Mistä turhautuminen kertoo?
Millaiset tunnetilat edeltävät suuria läpimurtoja?
Mistä tiedämme, että on aika antaa olemisen olotilalle jälleen mahdollisuus uudistaa meitä?

Uskon siihen, että mitä paremmin osaamme tunnistaa näitä hetkiä ja syklejä itsessämme, sitä paremmin osaamme niitä hyödyntää. Ja sitä helpommin saavutamme haluamiamme asiantiloja. Ne tuntuvat etenevän kuin itsestään, pakottamatta, laatua uhkuen.

On työtehtäviä, joita voi edistää, vaikka ei olisikaan parhaimmillaan. Toiset taas tarvitsevat kaiken luovuuden tuekseen, joka meillä on annettavissa. Flowtilaan ei pääse pakottamalla, ei edes houkuttelemalla silloin, kun palautuminen on kesken. Emme voi vaatia itseä keksimään uutta, kun ei ole sen aika. Parhaat ideat harvoin ilmaantuvat silloin, kun nille on kalenteriin merkannutvalmiiksi arvioidun laskeutumisajan.

Sen sijaan voimme oppia kuuntelemaan itseämme ja omia luovuussyklejämme. Muokkaamaan kalenteriamme niiden mukaan. Olla rehellisiä itsellemme sille, milloin olemme tehokkaimmillamme. Yrittää ajoittaa tärkeitä tilanteita juuri niihin. Voimme myös oppia vaikuttamaan luovuussyklien kestoon ja kiertonopeuteen. Se vaatii itsetuntemusta ja itsensä kuuntelua. Asioita, jotka luovat perustan myös kaikenlaiselle itseohjautuvuudelle.

Inspiraatio, tervetuloa!

Kun inspiraatio tulee vierailulle, haluan antaa sille tilaa tulla. En sano, etten nyt ehdi. En toivo, että tulisi takaisin huomenna, koska silloin sopisi paremmin. Sen sijaan otan inspiraatiosta kiinni. Kirjoitan tulvivat ajatukset vaikka huulipunalla serviettiin, jos muuta ei ole tarjolla.

Koska se on ainoa keino elää omaa luovuutta todeksi. Pönkittää tunnetta, että osaa ja kykenee. Avata ovi flow-tunteille. Sanoa ideoille: ”Tervetuloa!”


*) Elisabeth Gilbert: Big Magic. Uskalla elää luovasti.

You Might Also Like

No Comments

    Leave a Reply