Blogikirjoitus Valmennus

Lomaltapaluun ahdistus ja sen viestit

Tarvitsemme merkityksellistä tekemistä

Elokuun lähestyessä kaikkialla somessa lisääntyvät päivitykset siitä, kuinka ”täytyy” mennä jälleen töihin. Ahdistus paistaa niistä läpi. Hämmentävän usein postaukseen on laskettu päivät tai ainakin kuukaudet seuraavaan lomaan. On mitä odottaa. Mutta odottavan aika on pitkä. Näitä postauksia lukiessani mietin, mitä tapahtuisi meidän työmaailmalle, jos kaikki voisivat olla työssä, johon meneminen on mukavaa, palkitsevaa, merkityksellistä ja itseä kehittävää. Toisaalta: millaisia työympäristöt olisivatkaan ilman sitä kollektiivista ahdistuneisuutta, joka koetaan aina lomalta palatessa ja toisinaan myös joka maanantai?

Totuus kuitenkin on, että harva meistä kokee elämän mielekkääksi ilman merkityksellistä tekemistä. Jos loma jatkuisi aina vain, olisiko sekään hyvä juttu? Kuinka moni meistä alkaisi jo muutaman kuukauden jälkeen hakea aivoilleen pelkkää lepoa ja virkistystä vahvempaa haastetta?

Työn ei tarvitse tuntua työltä

Tässä tilanteessa muistan taas olla kiitollinen ja onnekas. Enkä edes ajattele, että tämä olisi kaikille sopiva ratkaisu. Sillä eli yrittäjyydellä on kuitenkin hintansa, vastuunsa ja velvollisuutensa. Huonot päivänsä. Mutta sen myötä en juurikaan huomaa ajattelevani, että teen töitä. Sen sijaan teen mielekkäitä asioita, joista toisinaan jopa maksetaan. Kaipaan palautumista ja lepoa, en niinkään lomaa. Aamuna, kun mikään ei innosta, kysyn itseltäni: voinko pitää vapaapäivän tai ainakin vapaan aamun? Löytyisikö into, jos kävisin ensin juoksemassa? Sellainen on siis mahdollista. Vaikka sillä on, niin, hintansa.

Kollektiivinen lomaltapaluun ahdistus kuitenkin kolahtaa, koska muistan sen. Muistan ajat, kun joka kesä lupasin itselleni, että loman aikana mietin, mitä elämältäni haluaisin. Mietin, minne haen seuraavaksi töihin. Miten muutan elämäntapaani. Löydän mielekkyyden työntekoon. Löydän taas voimaa kehittyä. Ja tuntea iloa. Joka elokuu lomalta palatessani olin kuitenkin aivan yhtä epätietoinen kuin ennen lomaani. Siksi, että lomani oli kulunut vain palautumiseen. Olin siitäkin suoriutunut vain nipin napin. En niin hyvin, että olisin ehtinyt jo rakentaa uutta. Vähitellen arki ja työmäärä imaisi mukaansa, koska se oli tuttua ja siihen oli helppo hypätä mukaaan. Siinä kiireen ja stressin keskellä ei tullut mieleenkään miettiä työpaikan vaihtoa. Vaikka ahdisti. Joka maanantai. Ja vielä tiistainakin.

Oikeudet ja velvollisuudet

Me käytämme ajastamme niin suuren osan elannon ansaitsemiseen, että mielestäni jokaisella pitäisi olla oikeus a) merkitykselliseen ja mielekkääseen työhön, b) työkavereihin, joiden kanssa viihtyy ja joiden kanssa on ilo kehittyä ja kehittää sekä c) organisaatioon ja esimieheen, joka kannustaa, tukee ja luo edellytykset kahdelle edelliselle.

Se, mistä me itse kannamme vastuun, on oman mahdollisen ahdistuksen ja siihen liittyvän muutostarpeen tunnistaminen. Sen äärelle pysähtymisestä ja miettimisestä, mistä ahdistus kertoo. Ja lopulta muutostarpeen mukaan toimimisesta.

  • Onko tekemäni työ minulle merkityksellistä ja mielekästä?
  • Tehdäänkö työtä minulle sopivalla tavalla?
  • Saako työni tuomaan itsestäni parhaat ominaisuudet esille?
  • Olenko oikeassa organisaatiossa?
  • Viihdynkö työssäni, työpaikallani?
  • Tarjoaako työni mahdollisuuden kehittyä?
  • Onko esimieheni kannustava ja tukeva?
  • Vai jäätkö ehkä kaipaamaan lomasta jotain, jonka voisi melko helpostikin upottaa osaksi arkea?
  • Onko arjessasi riittävästi aikaa palautumiselle, levolle ja itselle tärkeille asioille?
  • Onko arjessasi riittävästi ns. omaa aikaa?

Toisin sanoen olemme itse vastuussa siitä, että elämä tuntuu hyvältä, mielekkäältä ja merkitykselliseltä. Voimme aina toivoa muutoksia niissä organisaatioissa, joissa toimimme. Toiveitamme joko kuunnellaan tai ei. Kun itse tiedostaa, miksi tiettyä työtä tekee ja miksi sitä haluaa tehdä juuri tietyssä organisaatiossa, kyse on omasta valinnasta. Silloin valitsee, mihin asioihin tyytyy, missä menee oman sietokyvyn rajat. Mikä on itselle riittävän hyvä. Silloin on myös helpompi selittää ahdistukselle, miksi tämä valinta on hyvä.

Vaihtoehtoja on

Sillä vaihtoehtoja on. Niitä on aina. Ne eivät aina ole vain parempia, mutta niitä on. Olemme itsellemme velkaa sen, että pyrimme löytämään sellaisen ratkaisun työelämässä, joka tuottaisi mahdollisimman paljon hyvää. Se tarkoittaa, että meidän on kannettava vastuumme siitä, että kuuntelemme itseämme, jotta tiedämme, milloin on muutoksen aika. Ja mikä on itsellemme hyväksi.

Mitä minulle kuuluu -verkkovalmennus auttaa sinua inventoimaan tämän hetkisen elämäntilanteesi ja selvittämään, mitä pitäisi muuttaa, jotta elämä tuntuu mielekkäältä ja merkitykselliseltä. Lue lisää ja osta valmennus täältä.

You Might Also Like

No Comments

    Leave a Reply