Valmennus

Joulu – armollinen ja omannäköinen

Mikä tekee joulusta joulun?

Joulu. Miten ihmeellinen aika. Ei vain mielikuvissa asuvan taianomaisen tunnelmansa takia vaan myös siksi, mitä se tekee meille. En tiedä, odotammeko edes kesälomaa niin kuin joulun tarjoamaa hengähdyshetkeä pimeyden ja kiireen keskellä. Odotamme sitä niin, että se aiheuttaa toisissa ahdistusta. Siihen liittyy hyvin paljon sanomatonta. Oletuksia ja odotuksia. ”Aina ennenkin on tehty näin” ja ”kyllähän nyt jouluna” -ajatuksia. Kun joulun tunnelmaa rakastavat eivät meinaa malttaa mieltään, jotta juhla olisi täällä, siitä ahdistuvat eivät meinaa jaksaa odottaa, että se olisi ohi. Kaikki siis odottavat, jotain. Ja aina, kun johonkin ladataan paljon odotuksia, on myös mahdollista, että ne eivät toteudukaan. Siksi jouluna mitataan myös pettymyksensietokykyämme.

Perinteenä etsiä omannäköistä joulua

En ole jouluihminen. Kerrottakoot se heti. Kuulun heihin, joita joulu hössötyksineen ahdistaa. Vaikka osallistun siihen itsekin. Olen jo vuosia aloittanut henkisen kevääni heti joulun jälkeen, 27. päivä. Onhan silloin jo päivä sekunteja pidempi: selvä kevään merkki. Sitä odotan. Mutta joulussa on näkökulmansa, joka ihmismielestä ja käyttäytymisestä kiinnostuneelle tarjoaa loputtoman ihmettelyn lähteen. Joululla kun on meihin ihmeellinen vaikutus – haluamme tai emme. Siten siitä on itselleni tullut erityistä itsetutkiskelun aikaa. Ja jos joululaulujen sanoja tietyllä korvalla kuuntelee, se myös on yksi joulun sanoma.

Minäkin vietän joulua. Jopa perinteitä noudattaen. Yksi niistä on se, että aina muutamaa viikkoa ennen aattoa puen sanoiksi pohdintani, millainenkohan tänä vuonna on jouluni. Ajankäytöllisesti sen rakenne on jo vakiintunut, koska niin on vain helpompi. Silloin ei tuota toisille pettymystä (haluaa hyvää toisille), tietää etukäteen, miten juhla eteenee (yllätyksien minimointi) eikä tarvitse vaivata päätään liialla pohdinnalla (tee lisää sitä, mikä toimii). Ulkoisesti vuodet eivät kuitenkaan ole samanlaisia. Muutoksen rakastajana kokeilen mielelläni. Erilaisia visuaalisia elementtejä, reseptejä, värejä, tuoksuja ja makuja. Viime vuonna olohuonettani koristi kuusi. Tänä vuonna sitä ei ainkaan tule. On lasimaljakoihin istutettujen jouluruusujen vuosi. Voisi jopa sanoa, että yksi perinteeni on, että etsin omannäköistä joulua. Aina vain.

Joulun sanomassa – enkä nyt viittaa niinkään sen uskonnolliseen sanomaan – on paljon hyvää. Se tarjoaa mahdollisuuksia moniin mielen hyvinvointiin liittyviin oivalluksiin, joita meidän olisi hyvä viljellä aika ajoin. Useamminkin kuin kerran vuodessa. Yksi niistä on tarve pysähtyä ja hengähtää hetki. Toinen on armollisuus itseä ja muita kohtaan, aikaa kohtaan.

Joulun aika onkin erityisen hyvä mittari sille, kuinka armollinen itselleen ja muille osaa olla. Voiko joulu tulla, vaikka kaikki ei olisikaan valmiina?

Joulu koettelee armollisuuttamme

Ajattelen, että armollisuus on eri asia kuin itsemyötätunto. Se on kyllä jälkimmäisen alalaji ja kohdistuu hyvin usein johonkin tiettyyn tekemiseen tai tapahtumaan. Jos itsemyötätunto auttaa sanomaan, että ”ei haittaa”, ”se on ok”, ”olet rakas vaikka tapahtuisi mitä”, armollisuus myöntää lupia. Että saa olla väsynyt ja uupunut. Saa tyytyä riittävän hyvään. Saa levätä, tehdä virheitä, vaihtaa suuntaa, muuttaa tyyliä, mokata. Saa viettää omannäköistä joulua.

Kun joulun alla työstressistä väsyneenä suuntaamme kauppoihin ja marketteihin täyttämään monia odotuksia, pinna kiristyy levollisimmallakin. Kun siivouskaapista etsitään lattiavahat ja hyörypuhdistimet, jotta edes kerran vuodessa tulisi nurkat siistittyä, riittävän hyvän ajatus voi tuntua vain kiusalta. Joulu itsessään ei koettele armollisuuttamme vaan se, millaiseksi olemme sen luoneet.

Mikä tekee joulustasi joulun?

Mutta juuri siksi se tarjoaakin niin hyvän mahdollisuuden tutkailla itseä: ”Mistä elementeistä ja asioista tässä kaikessa pidän?” ”Mikä on minulle joulussa tärkeää?” ”Mikä tekee omasta joulustani joulun?” Tutkailu auttaa keskittämään omia voimavaroja itselle tärkeimpiin asioihin ja suhteuttamaan niitä. Samalla se auttaa ymmärtämään, että emme kaikki vietä samalla tavalla joulua eikä kaikki samat elementit ole jokaiselle yhtälailla tärkeitä. Jos perheessä mieltymykset erkanevat toisistaan kovin, on hyvä sanoittaa niitä ääneen. Silloin lisätään ymmärrystä ja hyväksyntää puolin ja toisin, eikä vaadita ketään joulun nimissä venymään mahdottomuuksiin.

Siksi perheemme joulussa en osallistu joulukuusen hakuun. En myöskään laatikkojen valmisteluun, vaikka lattulaatikosta pidänkin. Sen sijaan paistan mielelläni blinit, koska ne maistuvat kalapöydässä parhaimmalta. Ja jälkiruoaksi kokeilen mielelläni vaikka mitä. Tänä vuonna suklaa-tryffelikakkua. Jouluisiin kukkakauppoihin voisin melkein jäädä asumaan. Sisäinen lapseni kaipaa usein joulun kauneutta, pienin annoksin. Ja joulupäivän hetkiä, kun jokainen on uppoutunut omaan kirjaansa. Ollaan yhdessä, mutta omalla tavalla.

Kun jokin asia tuntuu mielekkäältä, se ei tunnu vaivalloiselta, vaikka olisi väsynyt ja aika kortilla. Enemmänkin sen toteuttaminen on vastapainoa muulle arjelle, aktiivista palautumista. Ajan hallintaa ja järkeistämistä. Hetkessä elämistä. Mielen valmistamista olemisen olotilaa varten.

Joulumaa löytyy sydämestä

”Joulumaa on muutakin kuin pelkkää toiveunta.
Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta.
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä.
Joulumaa kun jokaiselta löytyy sydämestä,”
laulaa Katri Helena Junnu Vainion sanoin.

Se on myös se, mitä itse toivon joululta: mielenrauhaa. Olotilaa, jossa on hyvä olla. Hetkeä, jolloin ei mietitä budjetteja eikä startegioita, somepäivityksiä taikka blogikirjoituksia. Että elo hetkeksi pysähtyy ja on aikaa vain olla. Sekä itsensä että läheisten kanssa. Omalla tavalla, omannäköisesti. Nykyisin tiedän, ettei sitä löydy kauppojen hyllyiltä, ei edes ruokakaapista, vaikka hyvää ruokaa rakastankin. Sen sijaan se löytyy juuri omasta sisimmästä, jonne sille on rakentunut vuosien varrella oma tila ja pesä.

Tiedän myös, mistä jouluahdistukseni johtuu ja työstän sitä joka vuosi. Tiedostaminen ei poista itse tunteita. Ne nousevat siitä huolimatta. Mutta vähitellen niiden hyväksyminen ja käsittely helpottuu. Vaikutus pienenee. Samalla kasvaa rohkeus tehdä sellaisia valintoja, joulunakin, jotka tuntuvat omalta. Itselle merkityksellisiltä. Kun saa mahdollisuuden täyttää sen tarpeen, joka itsellä joulun aikaan liittyy, on helpompi auttaa myös muita luomaan omannäköistä jouluaan.

Hyvää ja rauhaisaa, omannäköistä joulua!

You Might Also Like

No Comments

    Leave a Reply