Minulla on usein tarve olla kirjoittamalla luova, mutta mieleni on hiljaa. Jostain tuntemattomasta syystä se ei tällä hetkellä tuota valmiita tekstejä, jotka voisin vain syöttää sormieni kautta koneelle, niin kuin ennen. En ole huolissani. Tiedän sen joskus palaavan. Niin kuin moni muukin asia elämässäni palaa. Kun ovat ensin ottaneet etäisyyttä....

Taksikuskini kysyi, olenko menossa työ- vai lomamatkalle. Kello oli 04.20. Pilkkopimeässä Helsingissä satoi vettä. Kauan haaveilemani matka oli alkanut ja sen ensimmäinen kohde, Menton, oli täyttänyt mieleni. Jännitti. En osannut tuohon kysymykseen vastata. "Miksi sekin pitää määritellä?" huomasin ajattelevani. Inspiraatiomatka, sellaisesta tässä enemmänkin on kyse. Mahdollisuudesta nähdä ja kokea jotain...

Onko sinulle koskaan käynyt niin, että vastaus kysymykseesi onkin löytynyt lähempää kuin koskaan olisit voinut kuvitella? Se on ehkä lojunut vieressäsi siinä nurkassa, jonka olet päättäväisenä ja tietäväisenä päivittäin ohittanut. Kun olet kuvitellut, että se on jotain vaikeaa. Ainakin se on sellaisessa muodossa, että ihmisjärjellä se ei ole ymmärrettävissä. Jollet...

Hyvä-paha kunnianhimo: yksi niistä ominaisuuksista, jota nuorena ihannoin. Ajattelin sen olevan menestyksen varmistaja työelämässä. Juttu, joka tuo mukanaan urakehityksen ja taloudellisen turvan, mielenkiintoiset työt. Sen myös mielelläni kirjoitin työhakemukseen, heti ensimmäiselle riville. Jostain taisin löytää sitä itselleni saavillisen, mitä nykyisin ihmettelen itsekin. Sen avulla en käytännössä koskaan sanonut ei. Enkä...

Multipassionate, moniosaajuus, monitaitoisuus. Ihan miten vain. Usein sanotaan, että meitä juuri kaivataan tämän päivän työelämässä. Silti, kun omaa polkuani ajattelen ja myös kollegojani haastattelen, tuntuu, että meillä on erityinen taakka todistaa osaamistamme. Ainakin omasta mielestämme. Emme oikein ole missään todella hyviä, mutta (riittävän) hyviä monessa. Ja meille yleisimpiä taitoja -...

Asetan kaavan pöydälle levitetylle kankaalle ja itken. Toteutumattomia unelmia, suunnittelematonta surua. Putoilevat pisarat kastelevat ohutta paperia ja rypistävät sitä. En tunne itkeväni, mutta kyyneleet valuvat silti. Epäergonominen asentoni pöydän yllä aiheuttaa selkään kipua. Niissä kohdin, joiden kuuluisi kannatella minua ja auttaa minut lentoon. On pakko suoristua joka viidennen nuppineulan jälkeen....

Jos minulta nyt kysyttäisiin, mikä on elämäni sana, vastaisin ymmärrys. Se on ollut monessa läsnä. Toiminut draiverina. Ollut eriskummallisella urallani yksi asioita toisiinsa liittävä juttu. Halu ymmärtää on antanut merkityksen monelle tekemiselleni ja suhtautumiselleni. Vaikuttanut hiljaisesti mutta vahvasti siihen, millaisiiin toimenkuviin olen päätynyt ja erityisesti, miten olen niissä toiminut. Välillä...

On kaksi kysymystä, joihin palaan aika ajoin. "Kuka minä olen ja miten elämäni ilmentää sitä, kuka minä olen?" Kysymykset, jotka pysäyttävät hetkeksi paikalleen ja auttavat juurtumaan. Niissä kyse ei ole siitä, mitä tällä hetkellä tunnen ja mitä valintoja arjessa teen, onko elämäni mielekästä vai ei. Ne vievät hetkessä syvälle, perustuksiin...

Korona, korona, korona. Haluaisin kirjoittaa mainitsematta sitä. Olen kyllästynyt siihen. Mutta mitä enemmän kiellän itseäni käyttämästä tuota sanaa, sitä varmemmin jokainen lause alkaa juuri sillä. Toki voin myöhemmässä vaiheessa editoida tämän kappaleen pois. Mutta luulen, että silloin jää jokin olennainen tunne välittämättä. Joka värittää myös loppuosaa tekstiä. Todellisuudessa halusin kirjoittaa...

On kaksi hyvin yleistä ajattelutapaa, joita käytämme huomaamattamme. Ne ovat toisilleen ääripäitä ja niille on yhteistä, että molemmat johtavat usein harhaan. Saavat meidät uskomaan maailmasta jotain, mikä ei ole totta. Molemmat rajoittavat omalla tavallaan kykyämme asettua toisten ihmisten asemaan ja nähdä metsää puilta (tai puita metsältä). Se toinen on, että...